Pukkila Natura – klassikko jo syntyessään

Natura on kuulunut Pukkilan laattasarjoihin jo 1930-luvulta lähtien. Laattoja on käytetty niin meijereissä ja elintarviketeollisuudessa kuin yksityiskodeissa ja julkisissa tiloissakin. Pukkila Natura on Suomessa suunniteltu laattasarja, vaikka tällä hetkellä Natura-laatat valmistetaan Portugalissa Topcerin tehtaalla. Naturaa on saatavilla 30 eri väriä ja viittä eri kokoa.

Natura on Pukkilan pitkäaikainen klassikkolaatta, jota voi käyttää sekä seinissä että lattioissa, sisällä ja ulkona. Natura-laattasarjan historia ulottuu 1930-luvulle, jolloin lasittamattomien sintrattujen laattojen valmistaminen alkoi Pukkilan Turun tehtaalla. Tuolloin laatan pääkokona oli 150x150x15 mm.

Tänä päivänä Natura-mallistoon kuuluu neljää erikokoista peruslaattaa (10x10, 15x15, 7x15 ja 10x30) sekä 6-kulmainen ikisuosikki. Natura-mallistosta löytyy myös erikoiskappaleita, kuten askelma- ja holkkalaattoja sekä kulmakappaleita.

Alkujaan ja pitkälle vuoteen 1987 sarjan päävärit perustuivat savien polttoväreihin. Savien polttovärit punainen ja valkoinen määräsivät valmistettavat laattavärit.

-          Keltainen laattaväri syntyi, kun valkoiseen lisättiin titaanidioksidia. Harmaa laattaväri puolestaan niin, että valkoiseen lisättiin rautakromaattia ja musta laattaväri lisäämällä punaiseen mangaanioksidia, kertoo Veikko Virta, joka työskenteli tehdaspäällikkönä L-tehtaalla Naturan valmistuksessa useiden vuosien ajan.

Tänä päivänä Natura-laatan värikartassa on 30 eri väriä, ja 6-kulmaista Naturaa on tarjolla 18 eri värissä. Pintavaihtoehtoina ovat himmeä, karhea tai nastapinta.

Naturan valmistus 1930-luvulla oli osittain käsityötä

1930-luvulla Natura-laatan valmistus alkoi saven liettämisellä. Kuiva-aineet kuten shamotti ja maasälpä jauhettiin kuulamyllyssä, jonka jälkeen kuivajauhettu seos sekoitettiin savilietteeseen.

-          Massalietteestä valmistettiin suotopuristimella massakakkuja, jotka kuivattiin kamarikuivaamossa. Kuivauksen jälkeen kakut murskattiin kaksiakselisekoittimella. Murskauksen jälkeen massakappaleet johdettiin jyrämyllyyn, jonka isot painavat pyörät pyörivät vaakatasossa eri aukkokokoisten seulojen päällä ja raappari kuljetti seuloille jäänyttä massaa uudelleen jyrämyllylle. Massan kosteuden säätö tehtiin jyrämyllyssä vesisumutuksella, Virta kertoo.

Laatat puristettiin sähkökäyttöisellä kitkapuristimella. Puristus tapahtui hydraulisella nykytekniikalla, mutta mukana oli myös käsityötä:

-          Sähkömoottori antoi voiman kitkapuristimen puristusvaiheeseen, mutta työntekijä viimeisteli puristuksen käsin, kun hän ohjasi kammella puristuksen kevennystä.

Puristuksen jälkeen laatat kuivuivat kamarikuivaamossa puuritilöiden päällä, ja kuivatuksen jälkeen laatat poltettiin halkolämmitteisessä kamariuunissa.

-          Tuohon aikaan puolet Pukkilan tontista olikin halkopinojen peitossa, ja työntekijät kuljettivat halot käsin uunille. 1940-luvulla otettiin käyttöön öljykäyttöiset uunit. Polton jälkeen laattojen lajittelu- ja pakkaustyö tehtiin kuitenkin yhä käsin, työnjohtaja Virta kertoo.

1950-luvulla Natura-laatan valmistus siirtyi tunnelikuivaamoon ja -uuniin

Vuonna 1951 Natura-laatan valmistuksessa Turussa otettiin käyttöön sekä tunnelikuivaamo että tunneliuuni. Tunnelikuivaamossa laatat saivat kuivua 48 tuntia, ja polttoaika tunneliuunissa oli jopa 65 tuntia huippulämpötilan ollessa 1150–1200°C. Tällöin massa valmistettiin entiseen tapaan suotopuristamalla, mutta kapasiteetti oli suurempi.

-          Vaikka polttoaika oli pitkä, esimerkkinä lämpötilan herkkyydestä voi pitää sitä, että kymmenen asteen lämpötilan muutos näkyi laatassa selvänä sävymuutoksena. Kokomuutos ei kuitenkaan ollut merkittävä, mainitsee Veikko Virta.

Mikäli lämpötilaa muutettiin, myös polttonopeutta piti muuttaa. Kun laatan poltossa tehtiin lämpötilamuutos, kului noin puolitoista vuorokautta ennen kuin nähtiin, mitä muutoksella saatiin aikaan.

-          Tunneliuunissa herkin vaihe oli esipoltto. Jos esipolton lämpötiloissa oli jotain ongelmaa, iso osa laatoista saattoi haljeta.

Virran mukaan tunnelipoltossa vaunussa olevista laatoista syntyi aina kahta mittaa ja sävyä, koska poltossa liekki puhallettiin suoraan vaunuun. Tämän vuoksi laatat, jotka olivat vaunun alaosassa ja sivuissa saivat enemmän lämpöä kuin muu osa vaunusta ja olivat siksi kooltaan pienempiä ja erisävyisiä.

1960–1970-luvulla massanvalmistus uudistettiin

Porfyyrilaattojen valmistus alkoi 1950–1960-luvulla. Porfyyrilaatat ovat laattoja, jotka syntyivät, kun eri värisiä puristusmassoja sekoitettiin keskenään.

-          Jos massa on 70-prosenttisesti valkoista ja 30-prosenttisesti mustaa, lopputuote on valkopohjainen laatta mustilla pilkuilla, kertoo tehdaspäällikkö Virta.

Pitkään laattojen koot olivat perinteisiä 100x100 mm:n kokoisia ja 6-kulmaisia. Ne olivat Virran mukaan suosituimpia laattakokoja, joilla oli myös suurin volyymi. 1960-luvulla suosituksi nousi myös 50x50 cm:n kokoinen mosaiikkilaatta.

Vuonna 1971 Natura-laatan massanvalmistus uudistettiin. Pukkila investoi tehtaaseensa ja myllyosastoille valmistuivat isommat laitteet, rakennettiin uusi suihkukuivaamo. Myös uudet savet otettiin käyttöön.

-          Muutoin Natura-sarjan laattojen valmistusprosessi pysyi entisellään. Lajittelu ja pakkaus tehtiin käsin ja palkkausmuotona oli suora urakka. Lajittelu- ja pakkausvaiheet olivat työntekijöille rankkoja ja raskaita työvaiheita, muistelee Virta.

Urakkatavoite 10x10 cm:n Natura-laatalle oli 15 400 laattaa päivässä – sisältäen lajittelun ja mittatarkistuksen.

-          Pakkaaja pakkasi 53 000 laattaa pakettiin ja latoi paketit lavalle, joten se teki 6000 kiloa nostelua päivässä. Kaikki lajittelijat olivat 1930–1940-luvuilla syntyneitä naisia, jotka olivat kasvaneet kovatahtiseen fyysiseen työhön. Natura-sarjan tuotteista tulikin erittäin harvoin isoja reklamaatioita, Virta kiittelee.

1980-luvun uudistuksina ennakoiva laadunvalvonta ja laattakokojen muutokset

Vuonna 1983 Natura-laattojen valmistuksessa otettiin uutena työvaiheena käyttöön ennakoiva laadunvalvonta. Laadunvalvoja esitarkasti polton jälkeen lajitteluun tulevat tuotteet, joista tarkistettiin sävy, mitta ja yleisimmät virheet. Ennen laadunvalvojaa samat työtehtävät hoiti työnjohtaja.

1980-luvulla niin kutsutut tasamitat muuttuivat moduulimitoiksi eli pääkoko oli 96x96 mm ja sen rinnalla 6-kulmainen laatta sekä laatat 96x196 mm ja 146x146 mm.

-          Suurimenekkisenä tuotesarjana elementtitehtaille toimi myös kokoa 50x100 mm:n kokoinen mattoon liimattu julkisivumosaiikki, Virta toteaa.

1980-jälkipuolella tuotantoon otettiin mukaan myös uudet laattakoot ja -paksuudet eli suurempi 196x196 mm ja 150x300 mm. Kokoa 150x150 mm aloitettiin valmistaa myös 18 mm:n ja 25 mm:n paksuisina. Nämä tuotteet menivät yksilöityihin projektikohteisiin eri puolille Suomea. 18 mm:n paksuinen laattaa myyntiin erityisesti meijereihin, teurastamoihin ja elintarviketeollisuuteen.

-          Neuvostoliitossa oli iso projekti myös 25 mm:n paksuiselle laatalle. Sitä varten Pukkilan tehtaalle valmistui oma laitteistonsa. Tehtaalla laattaa kutsuttiinkin panssarivaunulaataksi. Kyseistä laattaa myytiin myös Suomen projekteihin, vaikka suurin osa tuotannosta menikin itärajan taakse, muistelee Virta.

Pukkilan Naturan kehitys jatkui 1980-luvulla

Natura-sarjan kehitys jatkui 1980-luvun jälkipuolella, kun massojen pigmenttivärit tulivat käyttöön. Se mahdollisti puhtaan valkoisten, sinisten, vihreiden ja ruskeiden laattojen valmistuksen eri tummuusasteilla. Perusmassojen savet valkoinen ja punainen säilyivät kuitenkin myös valmistuksessa.

Natura-sarjan värit kehittyivät eri projektien tarpeeseen. Arkkitehdit, suunnittelijat ja eri rakennustahojen päättäjät pyysivät värejä, joten Pukkilan markkinointi ja myynti vastasivat asiakkaiden tarpeisiin ja kehittivät värejä.

-          Varsinaista värikarttakehitystä ei tehty, vaan tuo oli sen ajan tapa hoitaa asia kuntoon, muistelee Virta.

1980-luvun lopussa Pukkilan valmistamille laattasarjoille annettiin myös uudet nimet, jotka ovat vielä tänä päivänäkin käytetyt. C-tehtaan kestolaatasta tuli Color. M-tehtaan/E-tehtaan kiiltolaatasta tuli Harmonia ja L-tehtaan lasittamattomasta klinkkerilaatasta tuli Natura.

Klassikkolaatan matka Turusta Portugaliin

Vuonna 1992 Naturan valmistus päättyi Turun tehtaalla ja siirtyi Saksaan Klingenbergin tehtaalle. Erilaisten kapasiteetti- ja laatuongelmien vuoksi Naturan valmistus ei kuitenkaan onnistunut siellä ja valmistus siirrettiin Portugaliin.

-          Saksasta Natura-sarja siirtyi Portugaliin Topcerin tehtaalle, joka kasvoi pienestä nyrkkipajasta suureksi tehtaaksi Pukkilan suurten Natura-volyymien ansiosta, tehdaspäällikkö Veikko Virta kertoo.

1990-luvun jälkipuoliskolla Natura-sarjan Topcer teki mittavan kehitystyön yhteistyönä Pukkilan kanssa. Tällöin Pukkilan Natura-sarja sai nykyisen väri- ja kokokarttansa. Alkuvaiheessa Natura-sarjan laatat pakattiin Topcerilla Natura-paketteihin, jotka vaihtuivat kuitenkin melko nopeasti Topcerin omiin paketteihin.

Tänä päivänä Natura-laattasarja kuuluu Laattapiste-Pukkilan suosituimpiin laattamallistoihin ja sitä valmistetaan Topcerin tehtaalla 600 000 m2 vuodessa. Määrästä 97 prosenttia menee vientiin yli 50 maahan.  Suomessa Naturaa myydään noin 60 000 m2 vuodessa, joten yli 90-vuotiaan kaunottaren viehätysvoima ei ole laantunut. Klassikon suosio jatkuu sukupolvelta toiselle.