Laattatehdas sodan aikana – 1939-1945

Talvisodan syttyminen syksyllä 1939 aiheutti yhtiölle uusia huolia. Pommituksissa 25.  joulukuuta 1939 yhtiön Turun varasto sai osuman ja rakennus sai vaurioita ja ikkunat hajosivat. Seuraavan vuoden maaliskuun toisena päivänä syttyivät molemmat Tampereen konttorin puutalot ja ulkorakennus palamaan ja varastoidut tuotteet tuhoutuivat. Viipurin myyntikottori, jonka varastot ja sisustus myös olivat palaneet, jäi rauhan jälkeen rajan taakse. Vakava takaisku oli Sakkolan Pellonperän saviesiintymien jääminen Neuvostoliitolle. Myös Jänisjärven Soanlahden kaoliini menetettiin. Suomessa ei ollut yhtään kambrisen saven esiintymää, joka yksin olisi voinut korvata Soanlahden, mutta yhtiö osti kuitenkin Suomen ainoan tunnetun kaoliiniesiintymän Puolangan pitäjässä Kuusamossa.

Suomessa tuonti oli sodan aikana ja jonkin aikaa sen jälkeen hyvin rajoitettua. Sen vuoksi yhtiö aloitti tulenkestävien laattojen valmistamisen. Itse asiassa hanketta oli suunniteltu jo ennen sotia ja päätetty rakentaa uusi tehdas ja hankkia uusia koneita. Kriisiajan poikkeusolojen vuoksi hanke tuli nopeasti ajankohtaiseksi, vaikka suunnitelmien edellyttämiä toimenpiteitä ei oltu tehty. 1945 aloitettiin tulenkestävien laattojen tuotanto olemassa olevalla kalustolla ja kaksi vuotta myöhemmin tuotettiin 180 097 laattaa. Olojen palauduttua normaaliksi tulenkestävien laattojen tuotanto lakkautettiin kannattamattomana.

Sodan aikana oli polttoaineesta puutetta ja sen vuoksi oli käytettävä huomattavasti kalliimpaa propsia. Valmistuskustannukset nousivat ja 1940 oli nostettava hintoja. Olosuhteet pahenivat ja vuodenvaihteesta 1942 olivat Pukkilan tehtaan uunit sammutettuina ja vasta heinäkuussa voitiin tuotanto taas aloittaa. Vain noin neljäkymmentä työläistä voitiin pitää töissä ja kuukaudessa voitiin polttaa vain kolme pariuunia. Jo edellisenä vuotena tehdas oli  toiminut noin puolella teholla. Sotavuosien aikana tuotanto laski niin voimakkaasti, että vasta vuonna 1954 päästiin vuoden 1939 tuotantomääriin.

Fuusio Paraisten Kalkkitehtaan kanssa vuonna 1942

Turun Kaakelitehtaan toimitusjohtaja ja tekninen johtaja, insinööri Einar Bergh kuoli yllättäen 1942. Hän oli toteuttanut päätuotantosuunnan muuttamisen 1930-luvun alussa ja hänen johdollaan oli selvitty monista hätätilanteista. Hänen kuolemansa aiheutti siksi suuria ongelmia. Sodan aikana oli raaka-aine- ja polttoainepula sekä puutetta henkilöstöstä ja myös toimitusten perille saattaminen oli ongelmallista. Yhtiön johto aloitti siksi neuvottelut Paraisten Kalkkitehtaan kanssa.

19. joulukuuta 1942 sovittiin molempien yhtiöiden fuusiosta. Sopimus vahvistettiin Paraisilla yhtiökokouksessa joulukuun viimeisenä päivänä ja seuraavana päivänä hajotettiin Turun kaakelitehtaan osakeyhtiö 69 vuoden toiminnan jälkeen.

Sodan jälkeen Suomessa aloitettiin jälleenrakentaminen ja monen vuoden aikana oli sekä seinä- että lattialaattojen kysyntä suurempi kuin tuotanto. Myös henkilöstön määrä kasvoi. Vuonna 1945 Turun laattatehdas työllisti 160 henkilöä ja 1950 määrä oli noussut 284 henkilöön. Heistä suurin osa oli työssä Pitkämäessä ja noin 60 henkilöä Linnankadun tehtaassa.